Saarna 25.7.2010 Nivalan kirkossa

Matt. 7: 15-23

Mikä on totuus? Onko ylipäänsä olemassa totuutta?

Tämän päivän  aihe - Totuus ja harha  -  ei ole vain uskonnollista pohdiskelua,  vaan se haastaa meidät pohtimaan todella aina ajankohtaista kysymystä - ihmisenä elämistä: Onko olemassa ehdotonta yhtä ainoaa totuutta, joka ohjaa ihmisen elämää vai  onko totuus jokaisen henkilökohtainen valinta?  Me elämme aikaa, joka erityisesti korostaa erilaisuuden sietämistä, suvaitsevaisuutta. Kumoaako totuus suvaitsevaisuuden ja päinvastoin?

Päivän evankeliumissa, joka on osa Jeesuksen vuorisaarnaa ja siten erityisen painavaa tekstiä, Jeesus ottaa voimakkaasti kantaa. Hän puhuu vuorisaarnassa ihmisenä olemisesta ja elämisestä. Tämän päivän katkelmassa Hän varoittaa kuulijoita kahdesta sudenkuopasta, joihin ihminen voi elämässään langeta:

 Ensiksi hän puhuu vääristä profeetoista, jotka voivat johdattaa ihmisen harhaan. Väärät profeetat luovat meissä jokaisessa erilaisia mielikuvia kaikenlaisista uskontojen varjolla toimijoista. Väärät profeetat "tulevat  luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevaisia susia. Hedelmistä te heidät tunnette", Hän sanoo. Vaara on siis siinä, että ihminen antaa vetää itseään nenästä kuten sanotaan. Miten paljon ajassamme onkaan kauniita lupauksia, houkuttelevilta kuulostavia puheita, suvaitsevaisuuden nimissä esitettyjä vaatimuksia, taitavasti laadittuja mainoksia, jotka vaikuttavat mielemme sopukoihin, ja on  keskuudessamme niitäkin opettajia, jotka ilmoittavat omistavansa totuuden - ainoan totuuden. On todella vaikeaa toisinaan edes tietää, mitä tarvitsen tai haluan tai edes mitä itse ajattelen. Me elämme sellaisessa tiedon tulvassa ja mielipiteitten viidakossa, että tiedon maailmaa on mahdotonta hallita tai edes hahmottaa sitä. On vaikeaa tehdä valintoja. Meidän aikanamme vääriä profeettoja - lammasten vaatteisiin pukeutuneita susia on ehkä enemmän kuin koskaan. Jeesus varoittaa vääristä profeetoista, jotka pyrkivät toiminnallaan hallitsemaan ihmisiä ja johdattamaan harhaan. Tämä vaara vaanii jokaista meitä.

 Mutta on olemassa myös toinen sudenkuoppa. Se  on se, kun ihminen ottaa ohjat omiin käsiinsä. Ihminen asettuu  itse oman elämänsä herraksi ja  luo omat pelisääntönsä. Jeesus kuitenkin torjuu tämän todeten: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan."

Hän vielä jatkaa: "Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’"

Eivät siis kelpaa Hänelle ihmisen hurskaat puheet, eivät edes ihmeteot. Kaikki se on vain roskaa. Mikä sitten kelpaa? Mikä on oikeaa ihmisyyttä?

 Mitä Herramme tänään tahtoo opettaa meille ihmisenä olemisesta ja elämisestä. Itse asiassa Hänellä on hyvin yksinkertainen ohje, huomasitko sen: Hän sanoo: " Sinne - siis taivasten valtakuntaan -  pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."  - joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.
Elämä avautuu ihmiselle aivan uudella tavalla, kun hän tekee "taivaallisen Isän tahdon". Silloin avautuu taivas.  Jumala on ilmaissut tahtonsa 10 käskyn laissa – se on elämän oma laki.  Jeesus tiivistää tämän lain rakkauden kaksoiskäskyyn: Jumalan tahdon ydin on rakkaus. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”   Kultaisessa säännössä Jeesus tiivistää sen entisestään: "Mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille". Ihmisen elämän tarkoitus ei toteudu siinä, kun väärät opettajat yrittävät johdattaa ihmistä harhaan eikä siinä, kun ihminen alkaa omatekoisella hurskaudella  pyrkiä Luojansa suosioon, ei edes totuuden puhujakaan ole otollinen Jumalalle, vaan ainoastaan se, joka vilpistelemättä suostuu "tekemään Taivaallisen Isän tahdon".

No, jälleen olemme umpikujassa. Kenestäkään meistä ei ole Taivaallisen Isän tahdon tekijöiksi omista lähtökohdistamme. Jeesuksen vuorisaarnan opetuksen ydin onkin yhtäältä kertoa, millaista elämän tulisi olla ja toisaalta plajastaa karu totuus: ihminen ei kykene omin voimin lähestymään Jumalaa saati täyttämään hänen tahtoaan. Juuri siksi Hän tuli tänne maailmaan. Johanneksen kirjeessä ovat rohkaisevat sanat:

 ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”

Tässä on ihmisenä elämisen suuri salaisuus ja mahdollisuus.  Tartu siihen mahdollisuuteen!

Lisätty 28.07.2010 klo 09:11
Takaisin edelliselle sivulle

Verkkokolumni